Muhkeat letut

Perjantai on hyvä päivä pitää lettukestit. Varsinkin silloin kun se on viikon ainoa vapaapäivä. Vuorotyöläisen elämä on toisinaan tällaista, mutta hyvitän sen itselleni ja perheelleni letuilla. Aika on siitä kummallista, että sitä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Sain itseni kiinni harmittelemasta. Sitten päätin jälleen kerran tarkastella tilannetta tarkemmin ja totesin, ettei ajassa ole mitään vikaa. Vikaa on mieleni vaatimuksissa. Me ihmiset pyrimme jatkuvasti suorituksiin ja lopputuloksiin. Seurauksena on jatkuva kiire ja aikapula niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Elämme non-stop -elämää 24/7 kulttuurissa ja kadotamme hetkessä elämisen levollisuuden.

Aika tuntuu nopeutuneen ja kiire on sellainen ajan olomuoto, että sen vallitessa aika täyttää kaiken tilan. Erään käsityksen mukaan aika on ihmisen mielen luoma illuusio liikkeestä, joka syntyi kun opimme mittaamaan aikaa. Ei siis ole olemassa aikaa, on vain tämä hetki joka tunnetaan ikuisuutena. Periaatteessa meillä on käytössämme siis kaikki mahdollinen aika. Tästä lähtökohdasta ajatellen kannattaa nauttia ja iloita nykyhetkestä. Mistä ihmeestä me ihmiset olemme saaneet päähämme kiirehtiä läpi elämän kaulasuonet pullottaen ja kärsien? Joskus tulee vastaan se hetki, kun pohtimme mitä tulimme tehneeksi elämällämme. Toivon, että silloin huomaan eläneeni lähellä viisauden lähdettäni, omaa sydäntäni, ilman jatkuvaa suunnittelua, varmistamista ja huolehtimista. En halua enää pyrkiä kohti tulevaisuuden loputtomia haluja ja tarpeita. Onni on tänään ja tässä hetkessä.

Tässä muhkeiden lettujen ohje:

3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 tl sokeria
1 rkl leivinjauhetta
1 kananmuna
1 prk (200 g) maustettua rahkaa
2 dl maitoa

Paistamiseen:
Voita tai margariinia

Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää kananmuna, rahka ja maito. Sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota hetki ennen paistamista. Taikinasta tulee noin 20 pientä lettua. Tarjoa lämpimänä marjasurvoksella höystetyn hillon ja maustetun rahkan tai kermavaahdon kanssa.

Ja tässä muhkeiden lettujen toteutus:

Oli ihanaa tehdä tavallisten laiheliinilettujen sijaan muhkeita lettuja. En käyttänyt lettuihini maustettua rahkaa, vaan ihan tavallista.

Löysin muhkeiden lettujen ohjeen lehdestä. Sanat "helppoa" ja "hyvä kokki" kolahtivat heti ja ajattelin, että paistan lettuja.

Apukokki juoksi vapaapäivänä iloisesti pihalla. Sain kuitenkin kissasta seuraa lettujen paistamiseen, joten ei tarvinnut paistella yksin.

Lettujen heittelyyn en ole vielä ryhtynyt. En ryhtynyt tälläkään kertaa, vaikka jostain hulluuspuuskasta johtuen sitä jopa muutaman sekunnin harkitsin. Ehkä seuraavalla kerralla...

Tässäpä ihania muhkeita pullukkalettuja, kermavaahtoa, mansikoita ja vadelmahilloa.


"Nähdä maailma hiekanjyvässä
ja taivas kedon kukassa,
kannattaa kädessään loputtomuutta
ja viettää ikuisuutta tunnissa." (William Blake)

Mokattomat kaakaomokkaleivokset

Perjantai 13. päivä on yleisen taikauskoisen käsityksen mukaan epäonnen päivä. Minun 13. päivä perjantaini oli onnekas. Olen kiitollinen kaikista ystävistäni, sekä uusista että vanhoista. Mistä sitten tunnistaa ystävän? Olen pohtinut ystävyyttä ja todennut, että joskus ystävä voi olla myös sellainen ihminen, joka herättää ristiriitaisia tunteita. Perinteisesti ystävä on lämmin ja myötätuntoinen rinnallakulkija, mutta vanha ystävä voi ottaa elämässämme myös toisenlaisen roolin ja olla herättelemässä ja haastamassa näkemään asiat toisin. Tällaista ystävää voi olla vaikea tunnistaa, mikäli itsepintaisesti takertuu pelkästään kielteiseen tunteeseen, jota toinen ihminen herättää. Meillä on taipumus käyttää tahdonvoimaamme paljon enemmän siihen, että yritämme hallita muita, kuin oppiaksemme hallitsemaan itseämme. Ystävä voi auttaa näkemään sielumme haavat, joskus jopa rajustikin, repimällä ne auki. Jotta voisimme muuttaa sisintämme meidän on tarkasteltava varjopuoliamme ja kohdattava ne. Se ei ole helppoa. Siihen tarvitsemme peiliä. Paranemisen ensimmäinen vaihe on se, että tunnistaa haavansa. Itse paraneminen vaatii haavan läpi kävelemistä ja tunteittensa kohtaamista. Ehkä haavat ovat keino, joilla pääsemme toistemme sydämiin. Uskon, että niiden on tarkoitus opettaa meille myötätuntoa ja viisautta. Ja siinä meitä on auttamassa ystävät, joita kohtaamme matkallamme.

Tänään en nostanut maljaa ystävyydelle, vaan leivoin sen kunniaksi suklaaleivoksia. Suklaahan on tunnetusti ensiapua sydänsuruihin. Toisinaan me ystävät niitä toisillemme aiheutamme ja niiden avulla toisiamme opetamme. Syödään välillä sisäisiin haavoihimme laastaria ja kerätään voimia ja rohkeutta. Huomenna on hyvä päivä tehdä löytöretki sisimpäänsä.

Tässä kaakaomokkaleivosten ohje:

200 g voita tai margariinia
3 kananmunaa
2 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 dl vahvaa kahvijuomaa

Kuorrutus:
25 g voita tai margariinia
1 rkl kuumaa kahvijuomaa
2 dl tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniliinisokeria

Koristeluun suklaa- tai pähkinärouhetta

Sulata voi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhoseos, voisula ja kahvi. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteessa uunissa noin 15 min. Sekoita kuorrutusta varten pehmeän voin joukkoon muut ainekset. Levitä kuorrutus pinnalle. Leikkaa pieniksi neliöiksi ja koristele.

Ja tässä leivosten toteutus:

Päätin jättää kahvin kokonaan pois leivoksista. Korvasin kahvin taikinassa maidolla ja kuorrutteessa vedellä.

Kärsivällisyyteni ansiosta en räjäyttänyt voita mikrossa, kuten tavallisesti teen,  ja lisäsin jauhotkin taikinaan hienosti muistaen käyttää siivilää.

Apuleipuri osallistui leipomiseen tällä kertaa esipesemällä kulhot, vatkaimet ja lusikat.

Suklaalkuorrutetta ei ole koskaan liikaa, sillä lopuille löytyy aina käyttöä. Kuorrutetta kannattaa tehdä tupla-annos, sillä kun puoli pellillistä sulkaaleivoksia oli kuorrutettu, näytti kuorrutusmuki jo näin tyhjältä.

Sanotaan, että vanha ystävä on paras peili. Tässä malja ystävyydelle suklaaleivoksen muodossa.

"On tärkeää kuulla elämän musiikki kaikkialla, useimmat kuulevat vain riitasoinnut." <3