Joululeivontaa osa 2: Piparkakut

Meissä jokaisessa asuu pieni joulutonttu. Vuosia olin vakuuuttunut siitä, ettei minussa mitään tonttuja asu. Joulu ja kaikki siihen liittyvä tuntui velvollisuudelta, jota en lainkaan olisi halunnut. Olin se vihreä karvainen peikko, jolla on ruttuinen naama ja Jim Carreyn ääni; Grinch. Viime jouluna sisäinen tonttuni alkoi heräämään. Se leipoi piparkakkuja ja jopa piparkakkutalon. Tänä jouluna sisäinen tonttuni on täysin hereillä, jopa niin hereillä, että se saattaa näkyä myös ulkoisena tonttuiluna. Joulu tuo mukanaan valon, ilon ja lämmön tänne Pohjolan pimeyden keskelle, joten nautitaan joulunajasta nyt kun se on täällä.

Olen leiponut tänä jouluna jo kaksi piparkakkutaikinaa tällä samaisella ohjeella.

Tässä piparkakkujen ohje:

150 g fariinisokeria
250 g siirappia
1 tl inkivääriä
3 tl kanelia
½ tl neilikkaa
1 tl kaardemummaa
150 g voita
1 muna
2 tl soodaa
500-600 g vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet kattilassa. Lisää sooda ja sekoita kunnes seos vaahtoaa. Pane taikinakulhoon voi ja kaada kuuma seos päälle. Sekoita, kunnes voi on sulanut. Lisää kananmuna, kun seos on jäähtynyt. Lisää vehnäjauhot vähän kerrallaan. Paista piparkakkuja uunissa 225 asteessa noin 8 min.

Ja tässä piparkakkujen toteutus:

Kauppaan lähtiessäni muistuttelin itseäni piparkakkujen tarveaineiden ostamisesta. Siinä kävi sitten kuitenkin niin, että en muistanut ostaa kanelia. Ajattelin kanelin olevan tärkeä ainesosa, joten kaivoin kaappien kätköstä 5 vuotta vanhoja kanelitankoja. Arvelinkin, että niille saattaisi olla joskus käyttöä. Suunnitelma olisi ollut mitä mainioin...

... mikäli olisin ymmärtänyt poistaa kanelitangon seoksesta ENNEN soodan lisäämistä. Vaan enpä ymmärtänyt ja voin vakuuttaa, että tovi vierähti kanelitankoa etsiessä vaahdon seasta.

Piparkakkutaikinamytty pakattuna ja matkalla jääkaappiin yöksi.

Jostain syystä yksi pellillinen pipareita palaa aina...

Onneksi suuri osa on onnistuneita.

Osa pipareista kannattaa koristella. Pikkuväki (ja isoväkikin) tykkää koristelluista pipareista kovastikin.

Joululeivontaa osa 1: Karjalanpiirakat

Olen viime aikoina viettänyt paljon aikaa pohtien elämää. Tosin olen myös elänyt elämää ensimmäistä kertaa vuosiin niin rohkeasti, että heikompipäistä saattaisi jopa pelottaa. Tosin niin on minuakin välillä pelottanut. Elämän eläminen, eikä vain suorittaminen, vaatii rohkeutta. Sitä rohkeutta on meissä jokaisessa, mutta olemme tottuneet pelkäämään. Elämän pelkääminen on opittua. Kukaan meistä ei synny peläten elämää, vaan me kasvamme pelkäämään. Meidät kasvatetaan pelkäämään. Lapset ovat huolettomia, kunnes oppivat huolestumaan. Lapsilla on luottamus elämään, jonka me aikuiset olemme kadottaneet. Eräs viisas mies on joskus sanonut, että meidän tulisi tulla lasten kaltaisiksi. Meidän tulisi siis elää hetkessä, murehtimatta huomista tai eilistä. Tänään on kaikki hyvin. Uusi onnellinen elämä odottaa eläjäänsä. Se on meidän kaikkien ulottuvilla, mutta vaatii kaikesta vanhasta ja toimimattomasta luopumista. Ensi vuodelle lupaan itselleni tehdä kaikki valintani rakkaudesta ja luopua pelosta. Aion etsiä todellisen itseni, lapsen, jonka hukkasin elämän polullani, kun kuljin harhaan.

Tänä vuonna olen päättänyt juhlistaa joulua kotona. Aina aikaisempina vuosina olen mennyt valmiiseen joulupöytään. Kotijoulu vaatii joulujärjestelyitä, joita en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Sukuni on kotoisin Pohjois-Karjalasta, joten karjalanpiirakoiden leipominen kuuluu jouluperinteisiin. Äitini leipomat karjalanpiirakat ovat superhyviä, joten rima tuli asetettua melko korkealle. Yllättäen karjalanpiirakoiden leipominen ei ollutkaan yhtään vaikeaa. Muutamia kommelluksia saattoi silti mahtua mukaan...

Tässä karjalanpiirakoiden ohje:

Riisipuuro:

4 dl vettä + 4 dl puuroriisiä
1,5-2 l maitoa
2 tl suolaa

Taikina:

4 dl kylmää vettä
4 dl vehnäjauhoja
6 dl ruisjauhoja
2 tl suolaa
2 rkl öljyä

Voiteluun sulatettua voita

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää riisi. Kiehauta ja sitten lisää maito, mausta ja anna hautua kypsäksi kannen alla (noin 1 h). Sekoita kulhossa vesi. suola ja jauhot. Lisää öljy. Älä vaivaa taikinaa turhaan. Jaa taikina kahteen osaan, ja leivo niistä kaksi tankoa. Ja tangot noin 20 palaan. Pyörittele palat sileiksi palloiksi ja suojaa muovilla, etteivät ne kuivuessaan kovetu. Kaulitse pallot letuiksi. Laita runsaasti jauhoja alle. Levitä puuro ja rypytä. Paista 275 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Voitele sulatetulla voilla.

Ja tässä karjalanpiirakoiden toteutus:

Ihmettelin miksi riisipuuro oli niin tiivistä. Hieman löysähkömpi puuro olisi ollut helpompi levittää piirakkapohjille. Huomasin jälkikäteen ohjetta lukiessani, että maitoa olisi pitänyt laittaa ohjeen mukaan 1,5-2 litraa. Minä laitoin litran vähemmän..  

Parhaiten piirakkapohjien kaulitseminen onnistuu puisella kaulimella. Kaulimia on kahta mallia; Pekka Puupään hurjan vaimon Justiinan kaulin ja sitten se toinen. Minä käytin piirakkapohjien kaulitsemiseen juuri sitä toista kaulinmallia.

Tässä eri mallisia piirakoita menossa uuniin. Piirakoista voi tehdä suippoja, pyöreitä tai kulmikkaita. Kukin taplaa tyylilään. Apukokki teki oman äitinsä mallilla piirakoita ja minä omani. Molemmista tuli yhtä hyvän makuisia.

Tässä valmiit karjalanpiirakat, joita vähän maisteltiin ja jotka sitten pakastettiin odottamaan joulua <3