Naan-leipää ja uusia alkuja

Olen pohtinut alusta aloittamisen vaikeutta. Elämä tarjoaa meille useita mahdollisuuksia aloittaa alusta. Me ihmiset teemme elämässämme valintoja sen hetkisen tiedon ja olosuhteiden mukaan. Joskus valinnat jälkikäteen ajatellen tuntuvat vääriltä. Todellisuudessa ei ole olemassa oikeita ja vääriä valintoja. On vain valintoja, joiden mukaisesti sen hetkinen elämämme muotoutuu tietynlaiseksi. Jokainen valinta jonka elämässämme teemme, oli valinnalla näennäisesti sitten positiivisia vai negatiivisia vaikutuksia, mahdollistaa oppimisen ja kasvamisen. Valinnat ja kokemukset vahvistavat ja lopulta mahdollistavat oman todellisen Itsensä tunnistamisen. Kun valintoja elämässään tekee rakkauden ja ilon, eikä pelon johdattamana, päätyy lopulta siihen pisteeseen, jossa on mahdollisuus aloittaa kaikki alusta.

Elämämme on täynnä pieniä syntymiä ja kuolemia. Elämänvaiheemme alkavat syntymästä ja päätyvät kuolemaan. Ihmissuhteita syntyy ja kuolee, koulu alkaa ja loppuu, sekä erilaiset tehtävät elämässämme alkavat ja päättyvät. Valintamme ovat ikäänkuin polkuja, jotka poikkeavat elämän päätieltä silloin kun kuljemme vastoin sydämemme ääntä. Aina kun kuuntelemme sisältämme löytyvää viisautta, joka tietää mikä on meille parhaaksi, astumme polulle, joka johtaa takaisin elämämme päätielle. Sille tielle, joka vie kotiin. 

Minä olen elämässäni päätynyt siihen pisteeseen, jossa elämä tarjoaa mahdollisuutta aloittaa alusta. Mahdollisuutta tehdä asiat tällä kertaa toisin, Itseni kannalta paremmin. Elämä tarjoaa mahdollisuutta olla sitä mitä haluan olla ja tehdä elämästäni sellaisen, kuin sen haluan olevan. Mahtavasti tarjouksesta huolimatta olen ollut vihainen. Kiukkuni on verhonnut taakseen alusta aloittamisen pelon. Viime vuoden huimissa muutoksen energioissa löysin elämäntieni, jonka hukkasin vuosia sitten astuessani harhaan. Elämän oppilaana olen ollut itsepäinen luupää, joka ei ole ottanut oppia vastaan helposti. Siksi kuljin vuosia harhapolkua pitkin pöpelikössä ja piikkipensaissa. Vihdoin tuli aika, jolloin vastoinkäymiset ja harhapolut eivät olisi minua enää kasvattaneet. Olin kasvanut riittävän pieneksi kulkemaan kotiin vievää tietä. Siksi sanon itselleni tänään sen, minkä sanomiseen minulla ei ole ollut aikaisemmin rohkeutta: "Saat anteeksi. Olet valmis aloittamaan alusta."

Avioero on leimaa vaille valmis ja astuu voimaan näinä päivinä. Kuolema. Ja uusi alku.

Tänään leivoin naan-leipää. Tykästyin kyseiseen leipään muutamia vuosia sitten nepalilaisessa ravintolassa. Olen päättänyt etsiä täydellisen naan-leivän reseptin. Perheeni saa siis seuraavinen viikkojen aikana syödä luultavasti useammanlaista naan-leipää, sitä oikeanlaista, parasta versiota odotellessa.

Tässä Naan-leipien resepti:

2 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
½ dl öljyä
½ dl maustamatonta jogurttia
1 kananmuna
noin 6 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeria, öljy, jogurtti ja kevyesti vatkattu kananmuna. Lisää jauhoja sen verran, että taikinasta tulee pehmeä ja pallomainen. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa peitettynä. Muoteile sitten taikinasta tanko ja jaa se 8-10 osaan. Pyöritä osat palloiksi ja kaaviloin niistä soikeita litteitä leipiä. Kohota leivät leivinpaperilla, voitele voisulalla ja ripottele siemeniä pinnalle. Paista leipiä uunissa 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Ja tässä Naan-leipien toteutus:

Naan-leipä on tunnettu intialaisesta keittiöstä ja sopii hyvin erilaisten lämpimien keittojen tai patojen lisäkkeeksi. Aasiassa naan-leipä yleensä valmistetaan tandooriuunissa, mutta kun minulla ei sellaista (ainakaan vielä toistaiseksi) ole, tavallinen kotiuunini saa kelvata.

Jostain syystä minun on nykyisin hyvin vaikea noudattaa sääntöjä tai suosituksia. Kai olen sittenkin villilapsi, joka alettuaan leikkiä aikuista unohti elämän hauskuuden ja sen, että joskus säännöt on tehty rikottaviksi. Toisaalta leipomisessa reseptin noudattaminen voisi taata varmemmin onnistuneen lopputuloksen. Soveltaminen ei voi olla täysin huono juttu, sillä kaikki maailman huippukokit säveltävät ja soveltavat aina ihan omiaan mittailemalla "hyppysellisen sitä ja hyppysellisen tätä" ainesosaa keitoksiinsa. Toisaalta minä en (vielä) ole huippukokki, joten ensin täytynee oppia säännöt ja vasta sitten alkaa soveltamaan niitä.

Käytin taikinaan 150 g maustamatonta jogurttia, sen ohjeessa mainitun ½ dl sijasta. Tämä siksi, että en tiennyt mitä olisin tehnyt sillä loppujogurtilla. Kaiketi oli parempi käyttää se kokonaan tähän, ettei jäänyt nurkkiin lojumaan. Minulle sattui myös pieni kömmähdys reseptia lukiessani: sokeria tulikin sen ruokalusikallisen sijasta teelusikallinen. Hups vaan (taas). Käytin taikinaan intiaanisokeria tavallisen valkoisen yökkömyrkkysokerin sijasta. Tavallinen sokeri on intiaanisokeria makeampaa, joten intiaanisokeria kannattaa laittaa leivonnaisiin runsaammin, mikäli sitä käyttää tavallisen sokerin sijasta.

Tänään tarjoilin kanakeittoa ja naan-leipää flunssaiselle perheelleni. Kanakeitto ainakin amerikkalaisissa elokuvissa parantaa flunssan supernopeasti, joten miksei täällä pohjolan tosielämässäkin. Ainakin jos oikein kovasti uskoo siihen ja muistaa, että rakkaudella tehdyllä ruualla on aina superhyviä vaikutuksia. <3

Keittiöjumalattaren suklaakakkua

Mitä tehdä kun mieleen hiipii vaarallisen usein, että eläisi mieluummin jotain toista elämää? Mikä tarkoitus on kalvavalla tyytymättömyyden tunteella, joka hiljalleen valtaa ajatukset? Olen pitkään yrittänyt väistellä negatiivisia tunteita, kunnes vihdoin ymmärsin niilläkin olevan tarkoituksensa. Ei niitä olekaan tarkoitus sivuuttaa tai pyyhkiä pois. On tärkeää löytää tie oman tyytämättömyytensä sydämeen, sillä vain silloin voi muuttaa elämässään kurssia ja alkaa tavoitella jotakin uutta.

Kuulin tarinan mummosta, joka kuolinvuoteellaan elämän ja sairauden väsyttämänä, totesi vierellä olleille läheisilleen painokkaasti: "Niin monta tuntia minäkin olen elämässäni turhaan siivonnut!" Tuo vanha viisas nainen osasi kiteyttää yhteen lauseeseen sen, mikä niin monen elämässä hiertää. Mikä pakottaa meidät pätemään ja tekemään ylitöitä, tai kiillottamaan ja puunaamaan kotia, etteivät mahdolliset vierailijat vaan näkisi meidän olevan väsyneitä ja kyllästyneitä koko suorituskeskeiseen elämäämme. Itkeä voi salaa, mutta silloinkin vain sisäänpäin. Emme halua katsoa tilannettamme rehellisesti ja todeta, että tämä elämä, jonka kulissien rakentamisen eteen olen tehnyt niin paljon töitä, on aivan älytön. Tätä elämää minä en halunnut. Tämä elämä on pettymys.

Kun vihdoin pääsee tyytymättömyydessään niinkin pitkälle, että on valmis myöntämään pettymyksensä, kannattaa olla helpottunut. Sillä nyt seuraa hyvä uutinen: Elämä on vain näytelmää. Kun esitys on ohi, kulissit voidaan purkaa. Kulissien purkamisen jälkeen saattaa iskeä järkytys. Niin minulle on käynyt. Aika ajoin pohdin paluuta vanhaan näytelmään, mutta se ei tunnu enää mielekkäältä. En osaa enää näytellä sitä roolia. Hetkittäin olen yrittänyt ja tuntenut itseni pelleksi, naurettavaksi, jopa itseni mielestä. Sillä kun näytelmä on ohi, ei ole enää roolihahmoa. On vain se mitä todellisuudessa olen. Kun tämän ymmärtää, on aika lähteä teatterista etsimään omannäköistä elämää. Jos olen täysin rehellinen itselleni, minulla ei ole aavistustakaan siitä mitä se on. Todellisen itsensä näköisen elämän rakentamiseen tarvitaan rohkeutta ja kypsyyttä, jotta uskaltaa toimia eri tavoin kuin muut. Jos uskallus puuttuu, siitäkin huolimatta, että ihminen on saavuttanut riittävän kypsyyden, jää helposti toteuttamaan toisten toiveita – oli ne sitten todellisia tai kuviteltuja – ja sitten huomaakin olevansa tyytymätön elämäänsä. Minä elän välitilassa, jossa vanhaan ei ole paluuta, mutta mitään uuttakaan ei ole luotuna. On vain täytettä odottavaa tyhjyyttä. Se tyhjyys mahdollistaa omien varjojensa ja pahimpien pelkojensa kohtaamisen ja voittamisen.

Tänään hemmottelin itseäni ja perhettäni suklaakakulla. Tämä resepti on Sikke Sumarin, sen tunnetun keittiöjumalattaren.

Tässä suklaakakun ohje:

3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 dl kaakaojauhetta
2-3 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
3 dl (n. 150 g) tummaa suklaata rouhittuna
2 dl sulatettua voita
4 munaa 
1 dl espressokahvia

Sekoita yhdessä kulhossa keskenään kuivat aineet ja toisessa kulhossa  märät aineet. Yhdistä sitten kuivat aineet märkiin. Kaada taikina irtopohjaiseen, voideltuu noin 24-senttiseen vuokaan ja paista 180 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes kakku on melkein kypsä, mutta sisältä vielä kostea.

Ja tässä suklaakakun toteutus:

Käytin kakkuun tavallisen sokerin sijasta intiaanisokeria. Kahvin jätin kokonaan pois, mutta korvasin sen ½ dl kuumaa vettä. Suklaatakaan en viitsinyt rouhia, vaan sulatin kattilassa. Päälle levitin noin 130 g tummaa suklaata sulatettuna ja mantelirouhetta. Suklaakakun tarjoilin vanilijajäätelön kanssa.

"Ihmiset yrittävät usein elää elämäänsä takaperin.
 He hankkivat rahaa ja tavaroita, jotta pystyisivät tekemään sitä mitä haluavat, tullakseen onnellisiksi.
Elämähän kulkee juuri päinvastoin. Ihmisen täytyy ensin olla sitä, mitä on, sitten tehdä mitä hänen kuuluu tehdä, saadakseen sen mitä haluaa."
(Margaret Young)