Marenkikakkua & Hidasta Elämää

Nyt on se aika vuodesta, kun isketään jarrut pohjaan ja hidastetaan vauhtia. Huomaan itselleni kehittyneen vauhtisokeuden aiheuttavan hidastamisvaikeuksia. Kokemus on samankaltainen, kuin moottoritiellä 120 km/h vauhdista siirryttäessä 60 km/h vauhtiin kesäisten tietöiden vuoksi. Puolet hitaampi vauhti tuntuu tuskastuttavan hitaalta. En ole vuosiin harrastanut lomailua ja nyt kun olen innostunut tunnustamaan asioiden todellisia laitoja, voin paljastaa, että olen välttänyt lomailua. Lukuunottamatta vuoden 2011 marraskuun muutaman viikon lomaa, olin lomalla viimeksi vuoden 2009 kesällä eli noin 4 vuotta sitten. Tänä vuonna ajattelin harjoitella lomailua ja ehkäpä ottaa sen jopa tavaksi.

"Jos haluat elää pitkään, elä hitaasti."

Kesäloman ensimmäinen päivä on takana ja saldo on seuraavanlainen: yksi hermoromahdus, jonka jälkeen synkkää pohdintaa elämästä sisältäen seuraavat vähemmän ylevät ajatukset: "Ei tästä mitään tule, en jaksa mitään enkä pysty mihinkään.". Hermoromahduksen jälkeen keräilin itseäni muutaman tunnin ajan ja sitten lähdin kirjastoon, josta lainasin pinon kesälukemista itseni kouluttamista varten. Paikallisesta kaupasta mukaani tarttui valurautaetana. Hetken aikaa ihmettelin, että miksi myynnissä on rumia valurautakoriste-etanoita, kun niitä oikeitakin kuulemma löytyy ihmisten puutarhoista jo kiusaksi asti, ja sitten nakkasin etanan ostoskoriini. Totesin sen olevan muistuttamassa minua hitaammasta elämästä. Kaikessa rumuudessaan se on oikeastaan aika hellyyttävä. Sopii varmastikin hyvin vaaleasävyiseen sisustukseen enkelipatsaitteni viereen. Huomaatteko? Ajattelen heti positiivisemmin, vaikken ole vielä edes lukenut yllä olevaa elämäntaito-opasta.

Tällä hetkellä ompeleminen täyttää ajatukseni niin tehokkasti, että unohdin vehnäjauhot ruokakauppaan. Lankaa muistin ostaa eli viis ruoasta, kunhan lankaa piisaa! Materiaalit ompeluihini olen ostanut kirpputorilta, josta kankaita saa hyvinkin edullisesti.

Ompelin pojan huoneessa hujan hajan oleville pehmoleluille lelukassin vanhasta pussilakanasta. Kun elämässä on paljon keskeneräisiä asioita, on todella mukavaa saada tehtyä jotakin valmiiksi. Voisi siis sanoa, että ompeleminen täyttää valmiiksisaamisen tarpeeni. Joskus se myös opettaa sietämään keskeneräisyyttä.

Ompelemisen lisäksi olen leiponut marenkikakkua. Britakakku on raikasta ja yllättäen ei lainkaan niin makeaa, kuin marenkikakun olettaisi olevan.

Marenkikakku

Pohja:

150 g voita
1,5 dl sokeria
3 keltuaista
1 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Pinnalle:

3 valkuaista
2 dl tomusokeria
hiukan vaniljasokeria
½ pussia rouhittuja pähkinöitä

Täyte:

kermavaahtoa
4 tl vanilijakastikejauhoa
marjoja (esim. mustikoita, mansikoita ja vadelmia)

Vatkaa voi ja sokeri. Lisää keltuaiset vatkaten. Lisää vuorotellen maito ja vehnäjauhot, johon sekoitettuna leivinjauhe. Levitä pohjataikina pellille. Vatkaa marenki vaahdoksi. Levitä varovasti taikinan päälle ja ripottele marengin päälle vielä pähkinärouhe. Paista uunissa 175 asteessa 20-30 min. Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen osaan. Täytä ja tarjoile.

Lämpimät suklaatartelletit

Olen kärsinyt luomisen tuskasta koko kevään. Olen luonut uutta, itsestäni ja samalla elämästä ympärilläni. Uuden luominen vaatii luomisprosessin, jossa yrityksen ja erehdyksen kautta valmistuu jotain uutta ja ihmeellistä. Minulle tuo uusi ja ihmeellinen asia on parisuhde, jossa elän. Kaikessa ihanuudessaankin se on osoittautunut haastavaksi tälle vapautta rakastavalle peikkotytölle, joka ei aikaisemmassa elämässään ole halunnut sitoutua mihinkään. Siinä missä parisuhteeseen kuuluu vapaus, kuuluu myös eräs lupaus, johon molemmat osapuolet sitoutuvat. Se lupaus on: Minä kasvan kanssasi. Me emme voi luvata toisillemme kasvavamme samaan suuntaan, sillä joskus se on mahdotonta. Voimme vain luvata kulkea yhtä matkaa elämän polkujamme sen aikaa kun se on kasvumme kannalta tarpeellista. Joskus se voi tarkoittaa koko loppuelämää.


"Sininen rakkaus" <3



Tuskaisen kevään jälkeen olen ollut väsynyt, mutta kesä on tuonut myös voimaantumisen tunteen. Vanhat möröt ovat menettäneet mahtinsa ja alkaneet näyttää hassuilta. Olen voittanut monia pelkojani, kun olen joutunut ne kohtaamaan. Nyt kun pelot ovat hälvenneet, ainakin suurelta osin, tuntuu tyhjältä. Ja kun tuntuu tyhjältä, alkaa pieni Luoja minussa taas työskentelemään. Raskaan kevään jälkeen olen pyrkinyt taas palaamaan meditoimisen pariin. Tässä mainittakoon, että en ole koskaan ollut siinä järin hyvä. Siinä missä toiset kokevat humahtavansa jonnekin syvälle sisimpäänsä, jossa asuu viisaus ja vastaukset elämän suuriin kysymyksiin, minä alan pohtia risti-istunnan hankaluutta tai sitä, että takapuolen alla tuntuu olevan jokin ikävä kurttu matossa. Ehkäpä minäkin jonain päivänä humahdan syvälle sinne hiljaisuuteen, sydäntietoisuuteen tai minnelie ne muutkin menevät. Siihen saakka meditoin omalla tavallani. Tänään meditoidessani näin sieluni silmin kangaslaukkuja. Se ei kuulosta kovinkaan henkiseltä, mutta ehkä on sitä kuitenkin. Olen nimittäin löytänyt luovuuteni monen vuoden jälkeen. Piirsin ja maalasin viime talvena ensimmäistä kertaa vuosiin, ja nyt olen alkanut ommella. Näin ollen leivontablogini laajenee yhden naisen marttakerhoksi.

Uuden ihanan ja raastavan raskaan kasvuprosessini, rakkauden ja parisuhteen kunniaksi leivoin romanttista iltapalaa hyvän luomuvalkoviinin kera. Suklaatartelletit ovat todellista rakkausruokaa.

Tässä Lämpimien suklaatartellettien ohje:
(4 annosta)

Murotaikina:

125 g mantelimassaa
1 mt suolaa
125 g voita
1 muna
3 ½ dl sokeria

Suklaatäyte:

225 g tummaa suklaata
25 g voita
4 valkuaista
2 keltuaista

Sekoita mantelimassa ja suola yleiskoneella. Käytä konetta, kunnes seos on notkeaa ja lisää sitten voi vähän kerrallaan. Lisää muna ja lopuksi jauhot. Älä sekoita paljoa. Kaavi taikina muovipussiin ja anna levätä jääkaapissa noin tunti. Nosta jauhotetulle pöydälle ja kauli 2 mm paksuiseksi. Ota muotilla 4 levyä, jotka 2 cm suurempia kuin vuoat. Vuoraa vuoat taikinamassalla. Painele reunat hyvin, ettei väliin jää ilmaa. Pane vuoat pakastimeen tunniksi. Paista sitten 175 asteessa noin 15 min (kunnes kullanruskeita).

Suklaatäyte:

Paloittele suklaa ja sulata se voin kanssa. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sekoita keltuaiset suklaavoisulan joukkoon ja kääntele siihen valkuiasvaahto. Jaa seos esipaistettuihin vuokiin ja pane pakastimeen. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja kun uuni on valmis, siirrä tartelletit suoraan pakastimesta uuniin. Paista kunnes täyte pullistuu eli noin 10 minuuttia. Sirottele päälle tomusokeria ja tarjoa vaniljajäätelön kanssa. Ylijäävän murotaikinan voi pakastaa ja käyttää esimerkiksi marjapiirakkataikinana.

Ja tässä toteutus:

Tämä resepti on Tina Nordströmin, ruotsalaisen kaimani, joka on kuuluisa keittiövelho. Olen ennenkin tehnyt näitä tartelletteja, jotka ovat suuritöisiä, mutta todella hyviä. Minulle ei ole vielä(kään) selvinnyt leipomisen välivaiheissa tapahtuvan pakastamisen tarkoitus. Epäilemättä pakastusvaihe on tärkeä, jostain tuntemattomasta syystä.

"Minne, minne kysyin

tyhmä kun olin

Yhdessä, sinä vastasit,

viisas kun olet

yhdessä on se paikka

jossa jokainen on

kokonaan minä,

myös sinä olet sinä

Keskeltä sydäntään

ei kenenkään

tarvitse purkaa muureja

eikä muureja sydämeensä pystyttää

Sinne me veimme toisemme.

siellä me elämme ja olemme" <3

(Tommy Taberman)