maanantai 22. heinäkuuta 2013

Marenkikakkua & Hidasta Elämää

Nyt on se aika vuodesta, kun isketään jarrut pohjaan ja hidastetaan vauhtia. Huomaan itselleni kehittyneen vauhtisokeuden aiheuttavan hidastamisvaikeuksia. Kokemus on samankaltainen, kuin moottoritiellä 120 km/h vauhdista siirryttäessä 60 km/h vauhtiin kesäisten tietöiden vuoksi. Puolet hitaampi vauhti tuntuu tuskastuttavan hitaalta. En ole vuosiin harrastanut lomailua ja nyt kun olen innostunut tunnustamaan asioiden todellisia laitoja, voin paljastaa, että olen välttänyt lomailua. Lukuunottamatta vuoden 2011 marraskuun muutaman viikon lomaa, olin lomalla viimeksi vuoden 2009 kesällä eli noin 4 vuotta sitten. Tänä vuonna ajattelin harjoitella lomailua ja ehkäpä ottaa sen jopa tavaksi.

"Jos haluat elää pitkään, elä hitaasti."

Kesäloman ensimmäinen päivä on takana ja saldo on seuraavanlainen: yksi hermoromahdus, jonka jälkeen synkkää pohdintaa elämästä sisältäen seuraavat vähemmän ylevät ajatukset: "Ei tästä mitään tule, en jaksa mitään enkä pysty mihinkään.". Hermoromahduksen jälkeen keräilin itseäni muutaman tunnin ajan ja sitten lähdin kirjastoon, josta lainasin pinon kesälukemista itseni kouluttamista varten. Paikallisesta kaupasta mukaani tarttui valurautaetana. Hetken aikaa ihmettelin, että miksi myynnissä on rumia valurautakoriste-etanoita, kun niitä oikeitakin kuulemma löytyy ihmisten puutarhoista jo kiusaksi asti, ja sitten nakkasin etanan ostoskoriini. Totesin sen olevan muistuttamassa minua hitaammasta elämästä. Kaikessa rumuudessaan se on oikeastaan aika hellyyttävä. Sopii varmastikin hyvin vaaleasävyiseen sisustukseen enkelipatsaitteni viereen. Huomaatteko? Ajattelen heti positiivisemmin, vaikken ole vielä edes lukenut yllä olevaa elämäntaito-opasta.

Tällä hetkellä ompeleminen täyttää ajatukseni niin tehokkasti, että unohdin vehnäjauhot ruokakauppaan. Lankaa muistin ostaa eli viis ruoasta, kunhan lankaa piisaa! Materiaalit ompeluihini olen ostanut kirpputorilta, josta kankaita saa hyvinkin edullisesti.

Ompelin pojan huoneessa hujan hajan oleville pehmoleluille lelukassin vanhasta pussilakanasta. Kun elämässä on paljon keskeneräisiä asioita, on todella mukavaa saada tehtyä jotakin valmiiksi. Voisi siis sanoa, että ompeleminen täyttää valmiiksisaamisen tarpeeni. Joskus se myös opettaa sietämään keskeneräisyyttä.

Ompelemisen lisäksi olen leiponut marenkikakkua. Britakakku on raikasta ja yllättäen ei lainkaan niin makeaa, kuin marenkikakun olettaisi olevan.

Marenkikakku

Pohja:

150 g voita
1,5 dl sokeria
3 keltuaista
1 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Pinnalle:

3 valkuaista
2 dl tomusokeria
hiukan vaniljasokeria
½ pussia rouhittuja pähkinöitä

Täyte:

kermavaahtoa
4 tl vanilijakastikejauhoa
marjoja (esim. mustikoita, mansikoita ja vadelmia)

Vatkaa voi ja sokeri. Lisää keltuaiset vatkaten. Lisää vuorotellen maito ja vehnäjauhot, johon sekoitettuna leivinjauhe. Levitä pohjataikina pellille. Vatkaa marenki vaahdoksi. Levitä varovasti taikinan päälle ja ripottele marengin päälle vielä pähkinärouhe. Paista uunissa 175 asteessa 20-30 min. Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen osaan. Täytä ja tarjoile.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti