lauantai 28. joulukuuta 2013

Gluteiinittomat porkkanasämpylät

Vatsani on aiheuttanut minulle harmia kipuilemisen vuoksi lähes koko aikuisikäni. Olen yrittänyt noudattaa monenlaisia ruokavalioita ilman suurempia vaikutuksia. Syksyn aikana siirryin gluteiinittomaan ruokavalioon, koska huomasin vatsavaivojeni helpottavan jättäessäni leivän pois. Ajoittain sorruin syömään vanhojen ruokailutottumusten mukaisesti ja se kostautui pian. Jätettyäni gluteiinin pois ruokavaliostani huomasin myös jatkuvan ärtyneisyyden ja väsymyksen tunteen lievittyneen. Pakko kuitenkin myöntää, että kaipaan kunnon ruisleipää. Olen kokeillut kaupan valikoimista erilaisia gluteiinittomia leipiä ja tehnyt leipää myös itse. Olen aina ollut leivän ystävä ja myönnän, ettei gluteiiniton leipä tavallista leipää korvaa, ei sitten millään. En siltikään ole enää valmis kärsimään jatkuvista vatsakivuista. Tällä ruokavaliolla mennään siis.

Leivonta ei ole lainkaan helppoa gluteiinittomista jauhoista. Olen tutustunut ksantaaniin, joka on siis sokerista valmistettava luontainen sakeuttamisaine, joka korvaa sitkon gluteiinittomassa leivonnassa, antaa kuohkeutta taikinaan ja tekee leivän kuoresta rapean. Mutta ei sekään ihmeitä tee. Nyt siis uusia haasteita kohti ja opettelemaan gluteiinitonta leivontaa.

Tässä tänään leipomieni gluteiinittomien porkkanasämpylöiden ohje:

500 g porkkanasosetta
50 g hiivaa (tai 1 pss kuivahiivaa)
1 tl suolaa
1-2 rkl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 tl ksantaania
6 dl gluteeinitonta jauhoseosta
75 g voita tai 1 dl öljyä

Lämmitä porkkanasose noin 37 asteiseksi. Liuota hiiva soseeseen. Lisää kaurahiutaleet ja anna turvota hetken aikaa. Lisää sitten siirappi ja suola. Sekoita ksantaani jauhoihin ja lisää kokoajan sekoittaen taikinaan. Lisää rasva loppuvaiheessa. Muotoile taikinasta pyöreitä sämpylöitä ja anna kohota pellillä noin tunnin ajan. Paista uunissa 225 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Rosoisesta ulkonäöstään huolimatta sämpylöistä tuli kuohkeita ja maukkaita.

torstai 26. joulukuuta 2013

Keskeneräisiä asioita ja Banaanimuffineja

Nyt kun elellään vuoden 2013 viimeisiä päiviä, on hyvä saattaa päätökseen mahdollisimman moni keskeneräinen asia. Minulle siunaantui joulukiireiden jälkeen hetki aikaa hengähtää ihan itsekseni. Minä olen ihminen, joka pitää muiden ihmisten seurasta tiettyyn pisteeseen asti. Ja sitten kun en enää pidä, niin sitten en todellakaan pidä. Olen parempi ihminen, kun saan aina toisinaan olla  hetken aikaa itsekseni. Uskon, että sama koskeen myös monia muita kanssakulkijoitani. Ehkäpä kaikki riidat ja jopa sodat olisivat ehkäistävissä, mikäli vastapuolet ymmärtäisivät ajoissa ehdottaa toisilleen, että jospa oltaisiin molemmat omissa oloissamme hetken aikaa. Kun ottaa askelen taaksepäin ja asioita pohtii hetken aikaa itsekseen, saattaa huomata, että se mikä toisessa tai vallitsevassa tilanteessa ärsytti ja vihastutti, onkin haihtunut taivaan tuuliin.

"Tietä voi näyttää myös antamalla sitä." -Arno Kotro

Kun pohdin vuotta 2013 taaksepäin, huomaan, että minä olen muuttunut. Kuluneeseen vuoteen on sisältynyt monenlaisia asioita, joista merkittävin lienee avioero. Avioliitossa pysyminen katsotaan kunnialliseksi, mutta myös eroaminen on kunniallista silloin kun se on kaikkien parhaaksi. Eroaminen on ollut tuskallista, mutta kasvattavaa. Samoin on ollut koko kulunut vuosi. Elämä on kuin suopotkupallo-ottelu, jossa joutuu välillä kyntämään ja konttaamaan. Elämä vaatii rämäpäisyyttä ja sisua, eikä kentälle juuttumisesta saa masentua.


Vuodelle 2014 olen suunnitellut monenlaisia asioita. Aion tehdä ulkomaanmatkan jonnekin lämpimään. Voitteko kuvitella, etten ole koskaan ollut lentokoneessa?! Lisäksi aion ottaa tatuoinnin (älkää suotta huolestuko, en aio tehdä sitä ulkomaanmatkalla). Edellisen, pienen tribaalikuvioisen merihevosen, otin 18-vuotiaana. Uusi tatuointi olkoon syntymäpäivälahja itselleni. Hyvää syntymäpäivää 33-vuotias minä. Ensi keväänä aion opiskella akupunktiota. Olen ilmoittautunut huhtikuussa alkavaan A-klinikkasäätiön 5 pisteen korva-akupunktiokoulutukseen. Jostain syytä intuitioni kehoitti minua tekemään sen Tampereella, eikä suinkaan Helsingissä, joka olisi lähempänä ja siten myös helpompi vaihtoehto. Viivyn siis samassa yhteydessä Tampereella muutaman päivän. Ja toki ensi keväänä aion saattaa loppuun myös sairaanhoitajaopintoni.

Tässä vielä banaanimuffinien ohje, joka on jäänyt julkaisematta viime syksyltä. Leivoin näitä pojalleni välipalaksi, kun hän lähti koulutielle.

Banaanimuffinit (12 kpl)

1 dl kauraleseitä
1 tl kanelia
2 dl maitoa
3 kypsää banaania
½ dl ruskeaa ruokosokeria (intiaanisokeria)
3 rkl öljyä
2 tl vaniljasokeria
1 kananmunan valkuainen
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl soijajauhoja
1 rkl leivinjauhetta

Pinnalle:

1 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia
1 tl kauraleseitä

Sekoita keskenään maito ja kauraleseet. Jätä likoamaan 5 minuutiksi. Muussaa banaanit karkeasti haarukalla kulhossa. Lisää sekaan sokerit, öljy ja munanvalkuainen. Sekoita kuivat aineet (+ leivinjauhe ja kaneli) keskenään ja sekoita maitokauraleseseokseen ne ja banaanimuussi. Nosta amerikanmuffini vuokiin lusikalla ja ripottele pinnalle fariinisokeri-kaneli-kauralesesos. Paista 175 asteessa noin 20-25 minuuttia.

Tällä samalla ohjeella voi valmistaa myös vadelma-inkiväärimuffineja. Korvaa silloin kaneli jauhetulla inkiväärillä ja banaanit noin 2,5 dl vadelmia.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Jouluinen kerrosjälkiruoka

Joulukuu on taas täällä ja samoin joulupuuhat kiireineen. Nyt on joulukuu jo puolessa välissä ja jouluvalmisteluni ovat lähestulkoon täysin tekemättä. Toivon, että piparkakkutalo valmistuisi vielä tänä viikonloppuna. On melko kummallista, että yhden päivän takia tarvitsee hössöttää niin mahdottoman paljon. Toivon, että osaisin olla kiirehtimättä ja nauttisin jokaisesta hetkestä perheen ja läheisten kanssa. Sillä siitähän joulussa on oikeasti kyse. Kaikki muu on vain markkinatalouden keksimää hömppää. Jouluostoksilla käydessäni pohdin sitä, että kaikkein mieluiten lahjoittaisin ystävilleni ja perheelleni aikaa. Sitä minä kaiken tämän kiireen keskellä toivoisin myös itselleni.

Meillä joulukuu muuten alkoi pikkujoulujen viettämisellä "Arvostele illalliseni"-henkisesti. Tein kolmen ruokalajin illallisen perheelleni. Jälkiruoaksi tein ensimmäistä kertaa jouluista kerrosjälkiruokaa.


Tässä kerrosjälkiruoan ohje:

Pipareita murustettuna
200 g turkkilaista jogurttia
2 dl vispikermaa
Marjoja (esim. mustikoita ja mansikoita)
Sokeria oman maun mukaan
Päälle: sulatettua suklaata tai suklaakastiketta

Sekoita turkkilainen jogurtti, kermavaahto ja sokeri. Lisää korkeaan lasiin kerroksittain piparimurua, jogurttikermavaahtoa, marjoja ja päällimmäiseksi sulatettua suklaata tai suklaakastiketta. Anna levätä hetken aikaa jääkaapissa ennen tarjoilua.

Mukavaa joulun odotusta kaikille! <3

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Unien tulkintaa aamiaispyödässä


Olen haltioitunut unista. Näen unia melkein joka yö. Melkein joka aamu luen Suurta unikirjaa etsien unieni symboliikkaan merkityksiä. Unitulkinnassa on erilaisia koulukuntia. Eräs näistä on Herra Freudin unitulkinta, joka oli aikoinaan hänen psykoterapeuttinen työvälineensä. Freudin teoriat ovat mielenkiintoisia, mutta osin koomisia. Herra Freudin unien symboliikan tulkinnan mukaan meillä on vain yksi päämäärä, paritella. Kaikki muu toimintamme täällä maan päällä pyrkii johtamaan vain siihen. Haluaisin ajatella, etteivät kaikki unissani esiintyvät pitkulaiset ja pyöreähköt asiat kuvastaisi vain kiinnostustani vastakkaiden sukupuolen housujen sisältöön. Siksi siis olenkin viehättynyt Herra Freudin tulkintoja enemmän muista unitulkinnoista. Unia on tutkittu kautta ihmiskunnan historian ja aikoinaan niitä on pidetty viesteinä jumalilta tai enteinä. Useissa kulttuureissa unta pidetään jonkinlaisena sielunvaelluksena. Joidenkin teorioiden mukaan unissa sielu voi kulkea toiseen todellisuuteen, henkimaailmaan. Sinne minä siis unissani menen.

Salvador Dalin maalaukset ovat hyvin unenomaisia.
Minulle unet eivät ole vain mentaalista kohinaa, vaan sisimpäni pyrkimys nostaa asioita esiin tietoisen mielen käsiteltäväksi. Unet paljastavat sen, kuinka suuri mysteeri meidän ihmisten sisin onkaan. Yritän kirjoittaa unipäiväkirjaa ja ymmärtää sitä kautta unien viestintää. Unissa mieli ja järki, on poistettu käytöstä ja siksi unissa voi tapahtua mitä tahansa. Olen aina ollut viehättynyt surrealismista taiteessa ja esimerkiksi Salvador Dalin maalaukset ovat mielestäni kiehtovia. Surrealismissa etsitään piilossa olevia maailmoja alitajunnasta juuri unien, transsitilojen ja hallusinaatioiden avulla. Mitä jos tämä elämä, jota elämämme tietoisesti, onkin vain yksi unen muoto? Milloin me olemme siis hereillä oikeasti?

Tälläisia pohdintoja siis tänään aamupalapöydässä. Tässä huippuhyvien muffineiden ohje. Hyvää alkavaa joulukuuta kaikille! <3
 
Aamiaismuffinit (12 kpl)


4 dl vehnäjauhoja
1 ½ dl sokeria
½ tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
1 rkl pestyn appelsiinin kuorta hienoksi raastettuna
1 kananmuna vatkattuna
2 ½ dl appelsiinimehua
60 g voita sulatettuna
1 pss (200g) pakastemustikoita jäisinä

Koristeluun:

Tomusokeria

Sekoita kulhossa jauhot, sokeri, suola ja leivinjauhe sekä appelsiininkuoriraaste. Sulata ja jäähdytä voi. Lisää kuiviin aineksiin sekoittaen appelsiinimehu, vatkattu muna ja jäähtynyt rasva. Sekoita joukkoon nopeasti jäiset mustikat. Jaa taikina Amerikanmuffinivuokiin ja paista uunissa 225 asteessa noin 25-30 minuuttia.

Unia ja aamuja pohtiessani olen todennut myös sen todeksi, että normaalin ihmisen unentarve on keskimäärin aina ainakin 10 minuuttia lisää. Huomenna on taas maanantai ja aikainen herätys...